1. PALESTIINALAISHALLINNON MUFTI KEHOTTAA TAPPAMAAN JUUTALAISIA – MUTTA SANOO VAIN SITEERANNEENSA MUHAMMEDIA

Fatah-järjestön perustamisesta on kulunut 47 vuotta. Sen kunniaksi tämän kuun alussa järjestetyssä juhlatilaisuudessa palestiinalaishallinnon korkein uskonnollinen viranomainen Muhammad Hussein kehotti tappamaan juutalaisia. Virallisella palestiinalaishallinnon tv-kanavalla tapahtumasta esitetyn raportin mukaan mufti lainasi Hadithia (muslimiperinne), joka sanoo: "Ylösnousemuksen hetki ei tule ennen kuin te taistelette juutalaisia vastaan. Juutalainen piiloutuu kivien tai puiden taakse. Sitten kivet tai puut huutavat: 'Oi muslimi, Allahin palvelija, juutalainen on takanani, tule ja tapa hänet.'"

Sen jälkeen kun Palestinian Media Watch oli näyttänyt videoleikkeen ja se oli käännetty, pääministeri Benjamin Netanayahu pyysi oikeusministeriä aloittamaan rikostutkinnan siitä, rikkoivatko lausunnot  Israelin säätämiä vihanlietsonnan lakeja. Muftin vastaus oli: "Emme koskaan sanoneet: 'Tappakaa juutalaisia.' Hadith sanoo niin. En ole vastuussa Hadithista. Hadith on kirjassa. Hadith on jalo Hadith, se ei ole minun tekemäni Hadith."
Kommentti:
Muftin vastaus on tietenkin vain yritys välttää rikostutkinta. Jos hän ei hyväksy Hadithia, hän olisi vain voinut jättää sen mainitsematta. Hadith ei ole Koraani eikä muslimilla ole velvollisuutta uskoa siihen (vaikka palestiinalaishallinnon alueella tehdyn tutkimuksen mukaan 73 prosenttia uskoo tähän nimenomaiseen Hadithiin). Mutta sen yhteys hänen sanomaansa paljastaa, että mufti yhdistää Hadithin nykyiseen konfliktiin. Hän kuvasi "Palestiinaa" vallankumoukseksi, joka alkoi muslimien valloituksella vuonna 637 ja jatkuu tänään – ja sitten lainasi kyseistä Hadithia.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että Fatah, puolue, joka on vähemmän uskonnollisesti motivoitunut kuin Hamas ja jota pidetään maltillisena osapuolena tässä konfliktissa, yhä käyttää tällaista retoriikkaa vedotakseen massoihin. Nyt onkin kyseenalaistettava perinteinen arviointi Fatahin maltilliseksi oletetusta uskonnollisesta asenteesta. Johdannossaan muftin sanomaan seremonian esimies asetti konfliktin tiukasti uskonnolliseen yhteyteen: "Meidän sotamme apinoiden ja sikojen jälkeläisten kanssa [perinteinen muslimien tapa viitata juutalaisiin] on uskonnon ja uskon sota."
Korkeakoulujen perinteisissä konfliktien ratkaisuopinnoissa on tavallista vähätellä tai jopa sulkea uskontotekijä pois. Näissä piireissä muftin sanoilla ei ole merkitystä. Mutta tämä on valtava ja tuhoisa virhe. Uskonnollisten henkilöiden keskuudessa uskonto on yleensä keskeinen vaikutin. Tämä koskee erityisesti muslimeja, koska islam on kaikenkattava uskonto, joka säätelee käyttäytymistä kaikilla elämän alueilla. Siksi on mahdotonta ymmärtää uskonnollisen ihmisen toimia, jos jättää huomioonottamatta hänen uskonnollisen vakaumuksensa.

Päättäjät ympäri maailmaa eivät voi koskaan ymmärtää Lähi-idän konfliktia, jos he jatkavat islamin sivuuttamista asiassa. He eivät ymmärrä muslimeja tai pysty ennakoimaan heidän toimintaansa. Mutta he eivät myöskään ymmärrä israelilaisia. Israelilla ei ole sitä ylellisyyttä, että se voisi olla välittämättä muftin lausunnosta. Miten he voisivat olla välittämättä – hehän joutuvat päivittäin suojautumaan sen seurauksilta. Ellei islamin vaikutusta ymmärretä, Israelin toimia pidetään aina suhteettomina. Koska tutkijoiden silmissä – ja niiden poliitikkojen silmissä, joita he neuvovat – Israel puolustaa itseään olematonta ja merkityksetöntä ilmiötä vastaan.

Lähde:"Word of Life Israel"