PURIM-VIESTI EI-JUUTALAISILLE

On Purim! Tänä päivänä juutalaiset juhlivat sitä, miten heidät vapautettiin perusteettomasta vihasta ja tuhosta Persian valtakunnan aikana, kuten voimme lukea Esterin kirjasta. Juutalaisten keskuudessa on sanonta, joka on oikeastaan osa pääsiäisen haggadaa, mutta sopii aivan yhtä hyvin Purimiin, ja kuuluu näin: “Jokaisessa sukupolvessa he nousevat meitä vastaan tuhotakseen meidät.”

Antisemitismin keston, intensiteetin ja maailmanlaajuisen luonteen tulisi pysäyttää meidät ajattelemaan hetkeksi. Antisemitismiä, juutalaisvihaa, on ollut tuhansien vuosien ajan. Se ei ole vihaa, joka kohdistuisi ensi kädessä siihen, mitä juutalaiset tekevät – vaikka sen suuntaisia puolusteluita usein käytetäänkin – vaan viha kohdistuu siihen mitä juutalaiset ovat, nimittäin juutalaisia. Juutalainen voi olla köyhä tai rikas, kapitalisti tai kommunisti, uskonnollinen tai maallistunut, israelilainen tai ruotsalainen, ja silti hän on vaarassa. Sanaa “juutalainen” käytetään monissa yhteyksissä kirosanana, eikä se liity siihen mitä juutalainen tekee, vaan siihen mitä hän on. Sitä ei siis pääse pakoon. 

Nettisivusto nimeltä The Coordination Forum for Countering Antisemitism  (Järjestäytymisfoorumi antisemitismin vastustamiseksi) listaa laajan joukon antisemitistisiä hyökkäyksiä eri puolilla maailmaa. Tähän mennessä vuotta 2012 niihin lukeutuu muun muassa lukemattomia hyökkäyksiä juutalaisia vastaan, synagogien häpäisyjä, antisemitistisiä graffitteja ja kuvauksia, juutalaisten hautausmaiden ja monumenttien vandalisointia, antisemitistisiä saarnoja ja palopommeja synagogiin – ja kaikki tämä poliitikkojen ja akateemikkojen lehdistölle antamien hienovaraisempien, mutta aivan yhtä antisemitististen kommenttien lisäksi. Viime viikolla esimerkiksi italialaisessa Rinascita-sanomalehdessä “holokaustin kieltämisen dekaani” Robert Faurisson sai julkaista pitkän artikkelin, joka hyökkää Israelia vastaan syyttäen sitä kansanmurhatarinan (holokausti) keksimisestä sionismin (Israel) oikeuttamiseksi.

Nykyään on jotain, mitä kutsutaan “uudeksi antisemitismiksi”. Tässä muodossa Israelista on tullut uusi juutalainen. Viha, joka ennen varattiin vain juutalaisille, pätee nyt myös Israeliin. Israel esitetään kaikkien maailman vääryyksien syynä: Jospa vain saisimme Israelin ja arabien konfliktin ratkaistua, kaikki olisi hyvin. Mutta konfliktia ei ole saatu ratkaistua, väitetysti Israelin jääräpäisyyden vuoksi. Niinpä Israelia demonisoidaan aggressiiviseksi, alueita miehittäväksi apartheid-valtioksi ja maailman johtavaksi valtioksi ihmisoikeusrikkomuksissa. (Samaan aikaan monet länsimaat lähettävät sotilaitaan ja poliisejaan Israeliin opiskelemaan kaupunkisodankäyntiä, sillä ne ovat ymmärtäneet, että Israelin armeija on kehittänyt parhaat metodit, jotka johtavat vähimpiin siviilikuolemiin ja oheistuhoihin.)

Antisemitismi on ainutlaatuista sillä epämukavalla ja käsittämättömällä tavalla, että se yhdistää niinkin vastakkaisten mielipiteiden kannattajia kuin uskontovastaisia äärivasemmistolaisia, uskonnollisia muslimifundamentalisteja ja uusnatseja. Sitä esiintyy suurissa kristillisissä ryhmittymissä, poliitikkojen, diplomaattien ja journalistien keskuudessa, oppineiden ja oppimattomien kesken, yhteiskunnan ala- niin kuin yläkerroksissakin. Antisemitismillä ei ole rajoja. Sille ei löydy vastinetta, ei samanlaista vihaa mitään muuta kansaa kohtaan. Juutalaisviha on uniikkia.

Israel ei voi milloinkaan odottaa, että kansainväliset instituutiot kuten YK ja kansainvälinen tuomioistuin kuuntelisivat sitä reilusti. Aivan ylimalkainenkin katsaus niiden arkistoihin paljastaa kaiken läpäisevän Israelin-vastaisen puolueellisuuden. Sama pätee kansainvälisiin järjestöihin, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch – tarkista heidän arkistonsa Israelin kohdalta ja vertaa sitä muihin valtioihin. Mitään muuta valtiota ei aseteta vastuuseen samoilla standardeilla kuin Israelia.

Mihin tämä kaikki johtaa meidät? Antisemitistisiä hyökkäyksiä koskevat faktat, Israelin äärimmäisen vähäiset siviiliuhrit sodankäynnissä ja kansainvälisten järjestöjen puolueellisuus Israelia vastaan eivät ole salaisuuksia – kuka tahansa lukutaitoinen voi saada ne selville. Tutkivilla journalisteilla on helppo pääsy kaikkeen tähän tietoon, mutta he eivät raportoi siitä. Sen sijaan he keskittyvät yksittäistapauksiin, (yleensä oletettuihin, mutta joskus todellisiin) Israelin rikkeisiin tai virheisiin, ja paisuttelevat niiden mittasuhteita. He eivät milloinkaan vertaile Israelin toimia toisten valtioiden toimiin. Jos he sen tekisivät, ei löytyisi mitään moitittavaa. Jos he sen tekisivät, Israelia ylistettäisiin sen sijaan, että sitä demonisoidaan. Tässä on kyse tekopyhyydestä ja kaksinaismoraalista – kyse on antisemitismistä.

Antisemitismi uhmaa kaikkea logiikkaa, ja ajattelevan ihmisen täytyy kysyä itseltään: Miksi? Miksi juutalaiset valitaan vihan kohteiksi? Tämä ei ole normaalia! Tässä ei ole järkeä! Tämä ei ole inhimillistä! Ellei välinpitämättömyys saa meistä yliotetta, meidän täytyy reagoida tällaiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Mitä jos tämä sukupolvi nousisikin juutalaisten rinnalle, kun vihollinen nousee heitä vastaan tuhotakseen heidät? Niin voi tapahtua! Mutta se ei ala massoista, vaan aina yhden ihmisen päätöksestä!

Lähde:Word of life Israel