ONKO PALESTIINALAISTA KANSAA OLEMASSA?

Yhdysvaltain republikaanien presidenttiehdokas Newt Gingrich aiheutti viime viikolla myrskyn sanoessaan, ettei palestiinalaista kansaa ole olemassakaan.  Uusimman gallupin mukaan republikaanien presidenttiehdokaskilpailua johtava Gingrich sanoi: "Mielestäni olemme keksineet palestiinalaiset, jotka itse asiassa ovat arabeja ja historiallisesti osa arabiyhteisöä." Palestiinalaishallinnon pääneuvottelija Saeb Eerkat vastasi sanomalla, että tämä on "rasistisin huomautus, jonka olen koskaan kuullut". Palestiinalaishallinnon pääministeri Salam Fayyad kuvasi Gingrichin kommentteja "täysin hyljättäväksi  historiallisen totuuden vääristelyksi... Palestiinalaiset asuttivat maata historian alkuajoista lähtien. Gingrichin kaltaisten ihmisten täytyy tutkia historiaa.”
Mutta Gingrich, jolla on yliopistoarvosana Euroopan nykyhistoriasta, ei perääntynyt lausunnostaan seuraavanakaan päivänä: "Perustuuko se, mitä sanoin, tosiasioihin? Kyllä. Onko se historiallisesti totta? Kyllä. Jollakulla pitäisi olla rohkeutta kertoa totuus."

Kommentti:
Koska tämä aihe on synnyttänyt paljon keskustelua ja koska se on erittäin tärkeä, on tarpeen kommentoida sitä tavallista pitempään ja perusteellisemmin. 

Gingrichin kommentti on kolahtanut joihinkin arkoihin kohtiin, ei ainoastaan palestiinalaisarabien keskuudessa, vaan myös länsimaiden poliittisissa piireissä, joissa palestiinalaisten olemassaolo on perustana sille, että tuetaan kahden valtion ratkaisua. Siksi tämä aihe on viime aikoina täyttänyt median, blogimaailman ja internetin.

Vastustus Gingrich lausuntoa kohtaan oli odotettavissa. Kahden valtion ratkaisu on rakennettu sen väitteen hyväksymiselle, että on olemassa palestiinalaiskansa, jolta on ryöstetty maa, kansakunta ja pyhät paikat. Jollei sellaista kansakuntaa ole koskaan ollut, ei ole ollut palestiinalaisten pääkaupunkia Jerusalemissa, ei Palestiinan kuningasta tai sulttaania tai presidenttiä, ei tyypillistä palestiinalaista kulttuuria, ei erityistä palestiinalaisaluetta, ei palestiinalaisia kansallisrunoilijoita eikä loistavaa menneisyyttä, niin silloinhan nykyisen "palestiinalaisasian" oikeutus on saanut vakavan vaurion.

Suuri osa viimeaikaisesta keskustelusta on kuitenkin ollut turhaa, sillä osapuolet eivät ole sopineet määritelmistä. Mitä tarkoitetaan esimerkiksi kansalla, mitä kansakunnalla, mitä tarkoitetaan valtiolla? Tarkoitetaanko näillä samaa vai ovatko ne päällekkäisiä? Miten kansa, kansakunta tai valtio syntyvät? Onko kysymyksessä etninen kysymys vai onko se kulttuurinen ja kielikysymys? Onko kyse muinaisuudesta? Onko kyse yhteisestä historiasta? Onko kyse poliittisista päätöksistä? Onko se seurausta teollistumisesta ja yhteisistä eduista asukkaiden keskuudessa tietyllä alueella? Oppineiden keskuudessa on eriäviä mielipiteitä näistä asioista. Ja luultavasti vastaus on vaihtelevassa määrin yhdistelmä kaikista edellä mainituista.

Nykytilanteen suhteen on kuitenkin olemassa tiettyjä seikkoja, jotka on selvennettävä, jotta voidaan ottaa perusteltu kanta. Gingrich sanoi, että "palestiinalaiset" on keksitty kansa – ja tässä hän on epäilemättä oikeassa."Palestiinalaiset" on tuore, alle sata vuotta vanha luomus. Mutta voidaan myös kysyä: entä sitten Yhdysvallat tai "amerikkalaiset"? Yhdysvallat on valtio, jossa on monia kansoja, eli monia etnisiä ryhmiä. Se on keinotekoinen tai keksitty rakennelma. Voidaan myös kysyä, mitä eroa on Norjalla ja Ruotsilla? Niillä on erityiset alueelliset rajat, mutta onko etnisiä eroja? Eivätkö nämä kansat, kansakunnat ja identiteetit ole myös keksittyjä, vaikkakin se tapahtui jo noin 1 000 vuotta sitten.
Totuus on, että identiteetti on kehittyvä prosessi. Tämä pätee myös kansalliseen identiteettiin, vaikka sen kehittyminen yleensä kestääkin kauemmin kuin henkilökohtaisen identiteetin. Kaikki arabimaat ovat periaatteessa viime vuosisadan keksintöjä – siirtomaavaltojen tekemiä eurooppalaisia keksintöjä. Esimerkiksi jordanialaisia ei ollut olemassa 1700-luvulla. Mitä tulee palestiinalaisiin Britannian mandaatin aikana, kaikkia mandaatin alueella asuvia kansalaisia, sekä juutalaisia että arabeja, kutsuttiin "palestiinalaisiksi". Tuossa historian vaiheessa konflikti juutalaisten ja arabien välillä oli syvenemässä. Joten jos "palestiinalaiset", sellaisina kuin me tunnemme heidät nykyään, olivat olemassa tuolloin, miten brittiläiset tarkoituksellisesti ovat voineet käyttäneet tätä terminologiaa molemmista ryhmistä? Mutta siinä vaiheessa ei ollut "palestiinalaisia", ja alueen arabit olivat jopa voimakkaasti tuota termiä vastaan. Sitä pidettiin eurooppalaisena siirtomaavalta-ajan keksintönä.

Edelleen, miksi YK:n jakosuunnitelma vuonna 1947 vaati juutalaisten ja arabien valtion perustamista? Eikö olisi pitänyt vaatia "juutalaisten ja palestiinalaisten" valtiota? Vastaus on ilmeinen: ei ollut olemassa "palestiinalaisia", vaan arabeja. Ison-Britannian Palestiinan mandaatin alueella olevia arabeja ei pidetty erillisenä kansana vaan osana arabikansaa. (Arabien joukossa on myös moninaisuutta, mutta se voidaan nyt sivuuttaa tässä keskustelussa.)

Gingrichin kommenttia seuranneessa keskustelussa väitettiin, että myös Israel on keksitty kansakunta, ts. nykyaikainen keksintö. Jos tarkastellaan Israelin valtiota, kyllä, se keksittiin – tai pikemminkin keksittiin uudelleen – vuonna 1948. Mutta jos puhumme juutalaisista kansana, he eivät ole nykyajan keksintö. Juutalaiset ovat vanha kansa. Asuivatpa he missä tahansa, heidät on tunnettu tuhansia vuosia erillisenä kansana, jolla on erillinen kulttuuri, kieli ja uskonto. Tätä ei voida sanoa "palestiinalaisista".

Jos olisimme kysyneet esimerkiksi Galileo Galileilta tai joltakulta muulta 1600-luvun alussa asuneelta henkilöltä, mitä hän ajattelee "palestiinalaisista", hän ei olisi ymmärtänyt kysymystä. Ei ollut olemassa ”palestiinalaisia”. Toisaalta olisimme voineet kysyä häneltä,  mitä mieltä hän on juutalaisista, ja hänellä olisi todennäköisesti ollut vahva mielipide suuntaan tai toiseen. Sama pätee valitsemmepa minkä tahansa vuosisadan historiassa. Jos sen sijaan kysyisimme "arabeista" eikä "palestiinalaisista", vastaus olisi erilainen.  Arabeja on ollut vuosisatojen ajan ja palestiinalaisarabit ovat osa tätä vanhaa kansaa.
Kansan ja kansakunnan luominen on tulosta monista tekijöistä, joista etninen tekijä on hallitseva. Mutta vaikka kysymys "keksimisestä" on tärkeä ymmärtää, ehkä tärkeämpää on ymmärtää sen syy. Jos puhumme palestiinalaisista, palestiinalaisten identiteetin alkuperä voidaan jäljittää melko tarkkaan nimenomaan vuoden 1920 tapahtumiin. Mutta vasta Israelin perustamisen ja erityisesti kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967 tämä identiteetti alkoi juurtua tavallisten ihmisten keskuuteen.
Palestiinalaisen identiteetin keksimisen taustalla oli motiivi taistella sionismia vastaan. 1920 –luvulla taistelun muotona olivat hyökkäykset juutalaisten siirtokuntia ja juutalaisten omaisuutta vastaan. Vuoden 1948 sodan jälkeen arabivaltiot kieltäytyivät ottamasta vastaan palestiinalaispakolaisia voidakseen käyttää heitä aseena Israelia vastaan. Näiden palestiinalaisten kärsimys viimeisen 50 vuoden aikana on pitkälti johtanut palestiinalaisten identiteetin syntymiseen.

Joten ovatko "palestiinalaiset" keksitty kansa? Ehdottomasti – kuten myös monet muut kansat! Mutta olennaisempi kysymys olisi: onko palestiinalaisten identiteetti oikeutettu? Ja tässä kohtaa nousee runsaasti kysymysmerkkejä. Pääasiallinen tarkoitus "palestiinalaisten" keksimisessä oli ja näyttää aina tähän päivään asti olevan taistelu sionismia vastaan, taistelu Israelia vastaan. (Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa kaikkien palestiinalaisiksi itseään kutsuvien kohdalla, mutta tässä puhumme ilmiöstä palestiinalaisten identiteetti.)

Juutalaisten paluu ikivanhaan kotimaahansa on oikeutettua siksi, että juutalaiskansa on ollut Israelin maassa muinaisista ajoista lähtien. Se on oikeutettua myös niiden kärsimysten takia, joita juutalaiset kokivat vuosisatojen ajan diasporassa vain koska heidän identiteettinsä oli juutalainen. Myös kansainvälinen yhteisö tunnusti tämän, ja juutalaisvaltion perustaminen raamatulliseen Israeliin sai näin ollen kansainvälisen lain voiman San Remossa vuonna 1920. Juutalaiset eivät ole Israelin miehittäjiä tai valloittajia. He palaavat ainoaan paikkaan, jota he ovat koskaan todella kutsuneet kodikseen. "Palestiinalaiskansan” luominen sillä tarkoituksella, että tehtäisiin tyhjäksi juutalaisten paluu, ei siis ole oikeutettu motiivi.

Tähän on lisättävä tärkeä havainto: se, että palestiinalaisten identiteetti on luotu käytettäväksi aseena Israelia vastaan, ei tietenkään kiellä palestiinalaisten yksilöoikeuksia. Heillä on samat yksilö- ja ihmisoikeudet kuin alueella asuvilla juutalaisilla. Israel myöntää tämän ja toimii hyväksyttyjen demokraattisten sääntöjen mukaan. Mutta kysymys kuuluu: onko palestiinalaisilla oikeus omaan valtioon? Edellä kerrotut asiat nostavat valtavan kysymysmerkin palestiinalaisvaltion oikeutuksen suhteen.

Gingrichin lausunnon vanavedessä syntynyt jälkipolemiikki paljastaa, ettei ideaa Palestiinan kansasta ole ratkaistu – ei edes niiden mielissä, jotka kannattavat palestiinalaisvaltion perustamista. Tähän kiistanalaiseen aiheeseen on kytketty paljon poliittista valtapeliä. Mielenkiintoista on, että vaikka monet hyökkäsivät Gingrichiä vastaan hänen puheensa vuoksi, vain aniharva onnistui sanomaan mitään oleellista hänen väitettään vastaan. Mutta on vaikea nähdä, kuinka tavallisten historiallisten tosiasioiden piilottelulla ja laittomien väitteiden tukemisella voidaan edistää "oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa Lähi-idässä".