LIKUDIN VAALIT: KUKA SEURAA JABOTINSKYN JA BEGININ JALANJÄLJISSÄ?
Tiistaina 60 000 Likudin jäsentä, 50 prosenttia kaikista sen jäsenistä, lähti kylmää säätä uhmaten äänestysasemille ympäri maata valitsemaan henkilöä, joka tulee johtamaan puoluetta seuraavissa kansallisissa vaaleissa. Ehdokkaita oli vain kaksi, ja kuten odottaa saattoi, pääministeri Netanyahu voitti äänten vyöryllä kilpakumppaninsa Moshe Feiglinin, äänijakauman ollessa noin 75 prosenttia vastaan 25 prosenttia.
Feiglin kuuluu Likud-puolueen oikeaan siipeen ja johtaa uskollista ja omistautunutta joukkoa, joka kannattaa juutalaisten läsnäoloa Juudeassa ja Samariassa ja pyrkii voimistamaan valtion juutalaisia piirteitä. Hänen liikettään kutsutaan Juutalaiseksi johtajuudeksi ja monet Likudin jäsenet pitävät sitä puolueen ulkopuolelta istutettuna vaikutteena. Netanyahu, joka suhtautuu Feigliniin vihamielisesti, viittasi tähän voitonpuheessaan: “Tänään todellinen Likud voitti.”
Toisaalta Feiglin näki vaalit itsensä ja juutalaisvaltion voittona. “Me teimme jotain lähes mahdotonta", hän sanoi, ja kiinnitti huomion siihen, että Netanyahu oli käyttänyt valtavia resursseja, mukaan lukien puolueen mekaniikkaa ja mediaa, pyrkimyksissään marginalisoida ja vaientaa hänet. Siksi Feiglin näki saavutuksena sen, että oli tavoittanut neljänneksen äänistä.
Kommentti:
Jälleen yhdessä yrityksessä mustamaalata Netanyahu äärikiihkoilijaksi, Kadiman johtaja Tzipi Livni sanoi Likudin vaalien jälkeen, että “Likud on Feiglin ja Feiglin on Likud". Kuitenkin puolueen sisällä käytiin ennen vaaleja kiivas keskustelu siitä, kuka todella edustaa Likudin perintöä. On huomautettu oikeutetusti, että puolueen ideologian kaksi suurta luojaa, Vladimir Jabotinsky ja Menachem Begin, olivat hengeltään liberaaleja ja arvostivat äärettömästi demokraattisia arvoja ja lain valtaa. Se, miten Feiglin painottaa juutalaisia arvoja, toisinaan raskain seurauksin demokratian arvoille, saattaa vaarantaa tämän liberaalin perinnön.
On kuitenkin yhtä totta, että niin Jabotinsky kuin Beginkin uskoivat vakaasti juutalaisten oikeuksiin koko Israelin maassa, niin että vaikka maan täsmällisistä rajoista saatettaisiin keskustella, ne sisältäisivät ehdottomasti Juudean ja Samarian. Siksi ei ole epäilystäkään siitä, että Netanyahun hyväksyntä Palestiinan valtiolle Juudeassa ja Samariassa ei edusta puolueen perustajan ja ensimmäisen pääministerin näkemyksiä. Mutta tässä on lähtökohta keskustelulle, jossa Netanyahun seuraajat väittävät, että Jabotinskyn ja Beginin liberaalit näkemykset sallivat heidän sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Toisin sanoen he olisivat toimineet Netanyahun tavoin nykyisissä olosuhteissa.
Näyttäisi siten siltä, että ehdokkaat Netanyahu ja Feiglin ovat kumpikin valinneet puolensa Likudin perinnöstä ja korottavat sen puolueen “todelliseksi perinnöksi". Mutta entisten johtajien Jabotinskyn ja Beginin suuruus oli nimenomaan heidän kyvyssään yhdistää nämä kaksi. Äärimmäisen epävakaina ja muuttuvina aikoina he tukeutuivat ihmisarvon ja demokraattisten oikeuksien periaatteisiin tekemättä vähäisintäkään kompromissia ajamansa asian oikeutuksesta. Juuri tämä, että he puhuivat kaikkien ihmisten oikeuksien puolesta, antoi heille auktoriteetin ja uskottavuuden seistä tukevasti juutalaiskansan oikeuksien puolella. Kuka ottaa kantaakseen tämän perinnön?
Viimeinen kommentti: Kommentaattorit ovat erimielisiä siitä, merkitseekö puoluejohtajavaalien aikaistaminen sitä, että Netanyahu tähtää aikaisiin vaaleihin – ajatus, jonka Netanyahu itse torjui eilen. Historia osoittaa, että kaikki pääministerit, jotka ovat omasta aloitteestaan aikaistaneet vaaleja, ovat hävinneet. On kuitenkin mahdollista, että vuoden loppupuolen budjettineuvottelut johtaisivat hallistuskoalition kriisiin, joka puolestaan johtaisi tavallista aikaisempiin vaaleihin. Hallituksen sisällä on monia vakavia jännitteitä liittyen budjetin jakamiseen.
Kommentit